Minkälaiset häät haluamme?

Hei taas kaikki!

Viikko on vierähtänyt ensimmäisestä postauksesta ja on jo aika seuraavalle.  Kiitos kaikille kommenteista! On aivan mahtavaa nähdä miten nopeasti tuli palautetta ja kiinnostusta. Sain muutamalta lukijalta tarkentavia kysymyksiä mm. kihlasormuksestani ja häistä, ja näistä on luvassa omat postaukset, joten seuratkaa liikennettä täällä. Tällä kertaa on vuorossa yleiskatsastus meidän häistä.

Kun helmikuun alussa ruvettiin miettimään minkälaiset häät haluamme, me molemmat sanoimme heti että rennot. Ennen kun muutin Suomeen haaveilin rantahäistä, joissa minulla olisi liehuva mekko ja kukkia hiuksissa, ja miehelläni olisi pellavapuku ja bestmaneillä Hawaii-paidat. Mamma Mia- elokuva oli minun inspiraation lähde!

Kuva: www.skopelostravel.net/mamma-mia

Sitten Ilpo astui elämääni, kosi minua ja alettiin pohdiskelemaan häitä. Jossain matkan varrella ajatukset rantahäistä Maltalla jäi, ja kesähäät Suomessa tuli tilalle, mutta rentous pysyi. Tätä rentoutta on kuitenkin vaikea määritellä. Mikä tekee häistä rennot? En osaa ainakaan vielä vastata tuohon kysymykseen, mutta ehkä tässä vuoden aikana sekin selviää. Tässä vaiheessa on helpompaa sanoa mitä EI halua!

Meillä molemmilla on aika iso suku isämme puolilta, mutta äitimme puolilta ei niinkään. Silti kun kirjoitimme vieraslistaa, pääsimme 150 nimeen. Suomen mittakaavalla isot häät, Maltan mittakaavalla pienet ja intiimit. Tämän lisäksi vierasjoukko on melko kansainvälinen. Maltalaisten ja suomalaisten lisäksi kutsutaan vieraita Englannista, Unkarista ja Yhdysvalloista. Sopivan juhlapaikan löytyminen Pääkaupunkiseudulta vei aikansa, mutta se löytyi ja siitä lisää myöhemmin.

Seuraava asia mitä pohdiskelimme oli häiden mahdollinen teema. Ei keksitty mitään selvää teemaa jota oltaisi haluttu toteuttaa, eikä haluttu väkisin alkaa metsästämään sellaista, joten meillä ei ole varsinaista selkeää teemaa. Hääväreistä kun ollaan puhuttu tuttujemme kanssa, kaikki ovat olettaneet, että meidän häihin tulee pinkkiä ja paljon. Kuitenkin se pinkkiobsessio on vain minulla, joten tämäkään ei tuntunut sopivalta vaihtoehdolta siitä huolimatta, että Ilpolle olisi sopinut vaikka pinkki kauluspaita ja tosi hyvin vielä! Pikaisen Pinterest ja Instagram selailun jälkeen päätettiin että ei oteta tiettyjä häävärejäkään, joten karkeasti nimikoituna meidän hääteema voisi olla värikkyys! Kun löysin tämän kuvan totesin, että tässä on aikalailla kaikkea mitä haluan meidän häihin: värejä jotka tuo pirteyttä, kukkia jotka tuo raikkautta, ripaus perinteisyyttä ja ilmapallot antavat leikkisän vaikutelman.

      Kuva: www.instagram.com/weddingmagazine

Rakastan häitä ja kaikkea häihin liittyvää, mutta olen sanonut monta kertaa monelle ihmiselle, että ainoot valkoiset asiat mitä tulee meidän häissä näkymään, on minun mekkoni sekä pöytäliinat. Pöytäliinojenkaan ei tosin ole pakko olla valkoisia!

Morsiamen ryöstö sekä muut perinteiset suomalaiset hääleikit eivät kiinnosta meitä ja maltalaisia hääleikkejä ei juurikaan ole olemassa. Maltalla kuitenkin heitetään hääkimppua ja sukkanauhaa samoin kuin täällä ja nämä aiomme toteuttaa. Hääleikkien sijaan keskitytään tanssimiseen. Minulla on pitkä tanssihistoria, joka sai alkunsa kun olin 3- vuotias ja perinteisissä suomalaisissa lavatansseissa on jotain niin kiehtovaa, että pakkohan meidän on saada kunnon tanssit aikaiseksi häissämme. Ilpo on myös musikaalinen, vaikkakin eri tavalla kun minä. Hän kuuntelee paljon musiikkia ja rytmitajua löytyy hyvin rumpujen hakkaamiseen. Jos ei ole rumpuja, niin ruokapöytä tai auton ratti ovat mainioita korvikkeita. Päätetty siis on, että häihimme tulee laaja kirjo modernia ja perinteisempää musiikkia sekä bändin että taustamusiikin sävelin.

Ruoka ja juoma, varsinkin juhlissa, ovat erittäin tärkeitä molemmissa kulttuureissa. Rehellisesti mietittynä sanoisin kuitenkin että Maltalla on tärkeämpää ruoka ja Suomessa juomat, meille siis molemmat! Kuten monet muutkin Suomessa häitään suunnittelevat, mekin haemme juomamme Virosta. Häiden ruoka tulee suomalaiselta pitopalvelulta ja iltapalaa tarjoillaan "with a twist" josta kerron myöhemmin!

Sen suurempaa spektaakkelia meillä ei ole (ainakaan vielä) suunniteltuna. Toivomme että meidän häät olisivat mieleenpainuvat sekä yleistunnelman, että pienien yksityiskohtien osalta. Teemme aika monta asiaa hieman eri tavalla ja enemmän meidän tyylillä. Sliipattuja ja jäykkiä kun emme ole, vaan rentoja ja rempseitä, niin tämä tulee näkymään myös meidän häissämme!

Much love,

Tina

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A warm hello to my English speaking readers!

In my last post I wrote about the magnificent way Ilpo, my fiance, proposed to me. It was very long and so did not have the time or energy to write the whole thing in English, as I wanted to release my blog as quickly as possible. I will, however, remember you and dedicate one post to telling the whole story in English. It is, after all, a subject I do not tire talking about!

In my debut post, I received a few comments asking specifically about certain subjects, my engagement ring and our wedding to name a couple. I feel that writing generally about our upcoming wedding is a very fitting subject for my second post, which luckily answers a couple of readers' questions.

Back in February, when we first started thinking about what kind of wedding we would like, we both said relaxed. Before I moved to Finland, I dreamed of a beach wedding, where I would wear a flowy dress and have flowers in my hair, the groom would wear a linen suit and the best men would wear Hawaiian shirts, all very Mamma Mia style. Then along comes Ilpo, proposes, we start thinking about our wedding and somewhere along the way plans of a beach wedding in Malta turn into a Summer wedding in Finland. But the relaxed atmosphere remained.

This relaxed atmosphere is very difficult to define. What makes a relaxed wedding? At the moment I am unable to answer this question, however maybe I will find out in the coming year.

We both have a big family from our fathers' side, not so much from our mothers'. This being said, when we wrote up a guestlist, we counted 150 names. On the Finnish scale a big wedding, on the Maltese scale a small and intimate one. In addition to this, our guestlist is quite international. Besides Malta and Finland, we have guests from England, Hungary and U.S.A.

The next thing we thought about was a possible theme. We couldn't think of an obvious theme we wanted to develop and we also didn't want to force anything, so therefore we have no clear theme. When we've spoken to our friends and relatives about wedding colours, everyone has assumed that our wedding will be very pink. However, I'm the only one with the pink obsession so that did not feel like an appropriate choice, even though Ilpo looks great in a pink shirt. After a quick look in Pinterest and Instagram, we decided not to have any specific wedding colours, so roughly put, our theme is colour. The picture I posted above is pretty much everything I would like our wedding to have: the colours bring a sense of vibrancy, the flowers bring freshness and a touch of tradition, and the balloons give a playful feel. I love weddings and everything related, but I have said many times that the only white that will be seen at our wedding shall be my dress and the tablecloths. The tablecloths don't even need to be white!

There are a lot of traditional Finnish wedding games, however we're not interested in them, and Maltese wedding games don't exist. Both countries do have the internationally known bouquet and garter toss, which we will be doing. Instead of these wedding games, we will be concentrating on dancing. I have a long history in dance, which dates back to when I was 3 years old, and Finnish dances fascinate me greatly, so dancing definitely had to be the main activity of the evening! Ilpo is also musical, although in a different way. He listens to a lot of music and has a great sense of rhythm for drumming. If there are no drums around, the dining table or car steering wheel make great substitutes!

Food and drink, especially during a celebration, are very important in both countries. Speaking honestly, I would say that food is more important in Malta, while drink is more important in Finland. Like many other people planning weddings in Finland, we will be getting our drinks from Estonia. Our food will be coming from a Finnish caterer.

We have no grande spectacle planned (at least yet). We hope that the general atmosphere, as well as the small details will make our wedding memorable. We are doing a lot of things out of the norm, and more in our way. We are not a sleek and stiff couple, but relaxed and cheerful, and this will show in our wedding :)

Much love,

Tina

Where it all begins..

Tästä se alkaa, meidän häiden suunnittelu sekä ihka ensimmäinen blogini, tasan yksi vuosi ennen tulevaa hääpäiväämme! 2017 on edennyt semmoisella ihanalla hurrikaanilla, että pakko on kirjoittaa mustaa valkoiselle, jotta pysyy ajatukset kasassa. 

Pidän esittelyt lyhyinä: Minä olen Maltan suomalainen Tina. Heinäkuussa tuli seitsemän vuotta siitä, kun muutin Maltalta Suomeen ja aika on mennyt nopeasti. Vanhempani asuvat vielä Maltalla ja näemme livenä harvoin, mutta pidämme päivittäin erittäin tiiviisti yhteyttä. Usein minulta kysyttyihin kysymyksiin kuuluu se, että onko toinen vanhemmistani suomalainen kun puhun niin hyvin suomea? Vastaus on kyllä, äitini on suomalainen ja isäni maltalainen, joten suomi on ollut toinen äidinkieleni. En tosin ole koskaan opiskellut suomen kieltä, joten tulette näkemään paljon kirjoitusvirheitä blogissani - sekä tahattomia että tahallisia.

Sulhaseni Ilpo taas on supisuomalainen ja siis tuleva aviomieheni. Hän on myös tämän ihanan hurrikaanin aiheuttaja. 

Tämä kuva on otettu hetkenä, jolloin Ilpo kosi minua tammikuussa 2017. Tästä se kaikki alkoi, tai jo hieman sitä ennen, kuten tulin huomaamaan..

Ihmettelette varmaankin miksi minulla on morsiuspuku jo tässä vaiheessa päälläni? Noh.. minäpä kerron..

Se taisi olla marraskuuta 2016 kun sulhaseni ystävä, Love me do -häämessujen tuottaja Johanna soitti minulle ja kysyi pääsisinkö millään messulauantain häämuotinäytöksiin malliksi tammikuun Love Me Do häämessuille? Minä entisenä tanssijana ja esiintymislavaa ikävöivänä huusin että: "TOTTA KAI VOIN"! Oli kuulemma "yksi malli joutunut peruuttamaan" osallistumisensa messujen näytöksessä. Little did I know.. Harjoittelin jo samana iltana kävelyä olohuoneessamme ja seuraavana päivänä ulkona toppahousuissa ja huopikkaissa. Olen näes päiväkodissa töissä. Alkuinnostus kerkesi juuri ja juuri tasaantumaan, kun Johanna soitti joulukuussa uudestaan ja kysyi, että voinko mitenkään kävellä myös sunnuntain näytöksissä? "OH MY GOOOODDDDD TOTTA KAI VOIN"! Tämä sama malli oli kuulemma joutunut peruuttamaan sunnuntainkin osallistumisensa. Again, little did I know.. Tästä kaikesta tietenkin uutisoitiin tiivisti vanhemmilleni Maltalle. Johanna pyysi minua laittamaan mittani ja pari kuvaa Love Me Do:n superille runway managerille, Heidille. Tein työtä pyydettyä. Muutama viikko myöhemmin tuli sitten aikataulu ja muita ohjeita. Luulin olevani mallina messuilla ja olinkin, mutta sitten tapahtui jotain ihan muuta!

Perjantaina 20.1 oli pukujen sovitukset ja se oli jo äärimmäisen jännää ja ihanaa. Suorastaan rakastuin ensimmäiseen pukuun jota sovitin: Mori Lee:n tylliunelma joka olikin sitten The Kosintapuku. Muutkin sovittamani puvut olivat niin kauniita, että jokaisen kohdalla joutui sanomaan "Oi mä haluisin tän mun häihin sitten joskus", mutta The Kosintapuvun kohdalla menin sanattomaksi. "Can I say yes to this dress"?? Monta kuvaa meni myös äidilleni Maltalle tästä ihanuudesta ja äiti ihastui siihen samalla tavalla kuin minäkin. No, sovituspäivä siinä sitten venähti iltaan asti kun välillä menin auttamaan messujen muissa hommissa - tuttua hommaa sekin, sillä nämä olivat jo kolmannet Love Me Do messuni, joissa olen ollut auttamassa tavalla tai toisella, mutta ensimmäiset kun minua pyydettiin malliksi.

Lauantai 21.1 ja aikanen aloitus. Paikalla piti olla aamulla klo 7, jotta päästiin miltei heti meikattavaksi ja kammattavaksi. Sinä päivänä oli kaksi kansainvälistä muotinäytöstä ja yksi kotimaisten suunnittelijoiden näytös. Ensimmäisen näytöksen kierros jännitti kovasti, mutta kolmannesta osasin jo nauttia. Kotimaisessa näytöksessä sain ylleni semmoisen black beautyn SuviMorsiamelta, että oksat pois. Vaikka omasta vaatekaapista ei löydy montakaan mustaa vaatekappaletta, tämä oli semmoinen puku mitä en olisi halunut antaa takasin. Näytöksen teemana muuten oli Rakasta sellaisena kuin olen!

Kun pääsin illalla kotiin, kerroin Ilpolle hieman hänenkin näkemästään näytöksestä ja tietenkin kaikkea backstagen tunnelmista. Vähän siinä ihmettelin kun Ilpo meni suoraan sänkyyn näpräämään puhelintaan, emmekä tavalliseen tapaan löhöilleet sohvalla yhdessä ollenkaan. No, olihan hänelläkin ollut pitkä päivä messujen järkkärinä, joten pistin tämän outouden väsymyksen piikkiin. Ja kyllähän minuakin väsytti, vaikka adrenaliinit jylläsivätkin vielä täysillä ja tyytyväisenä sitten siinä vielä kokosin yhtä lamppua ruokapöydän ääressä ja kirjoitin vielä päivän raportin vanhemmilleni monen kuvan kera. 

Sunnuntai 22.1 ja minulle tietämätön pääpäivä. Aikainen aamu oli tämäkin, mutta homma oli jo sen verran tuttua, että pystyin nauttimaan kaikesta. Tämä oli minullekin omanlaisensa pääpäivä, kun olin sanonut niin monelle läheiselle, että tulisivat katsomaan näytöksiä. Ilpo ihmetteli ääneen, että miksi kaikki tulee sunnuntaina? (vaikka sitten tiesikin, että se oli junailtu niin). Jaa-a, you tell me, tuumasin. Äitikin oli laittanut Maltalta päivän ensimmäisen näytöksen aikana tsemppiviestin messujen viimeiselle päivälle. Kaikki meni kuten pitikin. Ensimmäisen näytöksen jälkeen otettiin kuvia runwaylla muiden mallien kanssa ja sitten olikin jo aika valmistautua toiseen näytökseen, joka oli päivän ja koko viikonlopun sekä messujen viimeinen.

Tunsin oloni prinsessaksi. Puku oli täydellinen, asusteet täydellisiä ja backstagen fiilikset olivat taivaissa, kaikki mallit tanssivat taustamusiikin tahtiin ja otettiin viimeiset kuvat ihanissa puvuissamme. Esiintymisjono liikkui nopeasti ja pian olikin minun vuoroni astua järjestykseen. Yksi backstagen assistentti tuli kuitenkin ilmoittamaan, että menenkin tällä kertaa viimeisenä. Ihmettelin asiaa hieman, mutta en kysynyt syytä, vaan kiltisti menin jonon loppupäähän. Pääsin vihdoinkin kävelemään ja nautin viimeisistä askeleista täysin.
 

Käännettyäni takaisin runwayn päässä huomasin, että Love Me Do:n juontaja Krisu oli asettamassa tuolia catwalkin alkupäähän. Tätäkin ihmettelin, että eikö hän huomaa, että minä kävelen vielä, että onkohan hän tullut hieman liian aikaisin laittamaan sitä tuolia siihen? Noh, show must go on ja suunnittelin, että kävelen vaan reippaasti hänen ohitseen..  Paitsi että hän pysäytti minut ja pyysi istumaan tuolille. Istuinhan minä, mutta kovasti mietin et mitäköhän nyt tapahtuu?  

Ensisijainen ajatus oli että puvun valmistaja tulee esittelemään työtään, ja minulle oli vaan unohdettu kertoa siitä. Asia kuitenkin selvisi suhteellisen nopeesti siinä vaiheessa, kun kaiuttimista kuului tuttu ääni: "Tina rakas, iltatähteni, tää on sulle".  Saman tien oikean puolen takarivin katsojat nousivat seisomaan ja täyttivät salin Romanssi-laululla, mahtavilla äänillään. 

Myöhemmin minulle selvisi, että he olivat siis Helsingin Filharmoninen kuoro. He kävelivät alas katsomosta runwayta pitkin ja asettautuivat kunniakujaan käytävän molemmin puolin, jonka jälkeen Ilpo käveli kaikessa komeudessaan kuoron läpi minun eteeni. Kun laulu päättyi, silloinen poikaystäväni polvistui, pyysi minua vaimokseen ja niin hänestä tuli minun tuleva aviomieheni!

Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Halattiin, pussattin, sormus laitettiin vasempaan nimettömään, minä jatkoin itkemistä ja kädet jatkoivat tärisemistä.

Tämän jälkeen Ilpo käänsi minut ympäri ja pyysi katsomaan runwayn alkupäässä sijaitsevaa screeniä. Siinä näytettiin yhtä kehystettyä kuvaa meistä, samaa kuvaa, joka koristaa meidän tv-tasoa kotonamme ja taustalla soi laulu, jonka olen jo aikoja sitten toivonut meidän häävalssiksemme sitten joskus. Seuraavaksi alkaa pyörimään videotervehdyksiä ja -onnitteluita ystäviltä, sukulaisilta ja läheisiltä sekä oman, että Ilpon puolelta. Viimeiset onnittelut videolla antoivat vanhempani, taustana St. Julians, kotikyläni Maltalla. Videossa äitini sanoo: Ja lisää yllätyksiä peliin", jollon Ilpo pyöräyttää minut ympäri ja näen vanhempani kävelevän minua kohti. Voi sitä kyyneleiden tulvaa! Heidän piti olla kotona Maltalla, mutta sieltä he tulivat! Ensimmäistä kertaa näin isänikin poskella kyyneleen! 

Tämän kaiken jälkeen minua pyydettiin vaihtamaan näytösmekkoni pois. Goodbye ihana mekko!

Meitä ja meidän kosintaa todistaneita läheisiämme odotti kuohuviinitarjoilu Kaapelitehtaan alakerrassa, jossa sain myös kuulla ensimmäiset salaisuudet kaikesta siitä, mitä on jouduttu pitämään itseltäni salassa.

Onnitteluiden jälkeen siirryttiin sitten Radisson Blu Seaside hotelliin, jossa saimme viettää aikaa läheistemme kanssa ja käydä tapahtunutta läpi. Puhelimeni piippasi jatkuvasti, kun pyysin kaikkia lähettämään minulle heidän ottamia kuviaan ja videoitaan. Myöhemmin saimme viettää aikaa myös Love Me Do:n crew:n kanssa, kun he saapuivat hotellille messujen purkuhommista. Kävimme heidän kanssaan läpi päivän järjestelyitä ja suunnitelmia ja haasteita. Johanna kertoi, että kosinnan ideointi alkoi syyskuussa 2016!

Entä sitten se kosinnan sormus?! Rakastan vaaleanpunaista, joten sormuksessani on ruusukultaa, timantteja ja yksi pinkki safiiri. Jos minut pitäisi muotoilla sormukseksi, olisin juuri tämän näköinen. He knows me well! Malmin Korupajan ammattilaiset olivat auttaneet sulhastani sormuksen loihtimisessa ja tuossa se nyt kimaltelee, kun kirjoitan tätä kosintaromaania. 

 Näihin hetkiin on sittemmin palattu moneen kertaan ja vieläkin tulee kyyneleet silmiin.. jos haluat nähdä miten kaikki meni livenä, be our guest!

 

Noin, siinä se oli, voi herran jestas, uskomaton, unohtumaton ja kaikki (salaiset) unelmani ylittävä kosinta ja tästä on nyt hyvä aloittaa itse hääsuunnittelut. Onneksi hyvä ystävämme, ne sulhaseni kieroilevat partners in crime ja minun Fairy Godmotherit, eli Nonna ja Johanna, ovat suunnitelleet muutamat häät ennenkin ja ovat luvanneet auttaa meidänkin häissämme, joten meidän ei tarvitse haahuilla ihan ummikoina hääsuunnittelun suuressa ja laajassa maailmassa. 

Haluamme vielä kerran kiittää kaikkia jotka olivat tavalla tai toisella mukana tämän ihanan päivän suunnittelussa ja toteutuksessa, siis kokemuksesta mallina catwalkilla ja tietenkin itse kosinnassa:

Love Me Do- häämessuja, amoriini.com Juhlaopasta, Helsingin filharmoninen kuoro, Malmin Korupaja, valokuvaaja Amanda Lehtola, videokuvaaja Helena Eslon, jonka videokosinnasta löytyy mm. Love Me Do:n Facebook sivuilta, Stained Creativen Caroline Suinner, Mori Lee by Madeline Gardner, Alexander Tillander, Ninka, MSCHIC, Etelä-Suomen Kosmetologikouluhoitola, Maria Haanpää ja Mia Uski Highlight Kauhavalta ja Floramore, Love Me Do:n Johannaa, Nonnaa ja Heidiä ja kaikkia Love Me Do:n apulaisia, avustajia ja malleja. Kyseistä viikonloppua emme tule koskaan unohtamaan! 💕

Much love,

Tina