Bling, bling, I got THE ring!

Aluksi oli hieman vaikeaa päättää, että kirjoitanko seuraavaksi kihlasormuksestani vaiko häämusiikista, mutta sitten kävin katselemassa vihkisormuksia ja meinasin ostaa yhden, joten tämän postauksen teema on yksi lempiaiheistani.. BLINGBLING!

Aloitetaan kihlasormuksestani.

En ole koskaan tykännyt keltakultasista koruista ja minun mielestäni hopeakorut sopi vaan ruskettuneelle iholle. Muutama vuosi sitten, kun ruusukulta tuli muotiin, hurahdin siihen täysin!  Hulluuteni pinkkiin saattoi olla osasyynä tähän, mutta muutenkin se oli ja on ihana sävy joka sopii sekä talvi-iholle että ruskettuneelle iholle.

Muutamaa vuotta myöhemmin, kauan ennen kun kosintasuunnitelmat alkoivat, juteltiin ilpon kanssa naimisiin menosta ja häistä, ja sanoin että mitään muuta kriteeriä ei kihlasormuksen suhteen ole, kun että olisi ruusukultaa ja siinä olisi BLINGIÄ! Ja juuri sellaisen minä sitten sain, mutta vieläkin paremman. Muutama tunti kosinnan H-hetken jälkeen, kun kaikki salaisuudet ja suunnitelmat oli paljastettu minulle, aloin kyselemään sormuksestani. Ruusukultaa on, blingiä on kuuden timantin verran ja keskellä, Ilpon itse keksimä lisäys tulevalle pinkkihullulle vaimolleen....VAALEANPUNAINEN SAFIIRI! Täydellisin yksityiskohta kihlasormukseeni, joka ei ollut tullut ollenkaan mieleeni!

Olen itse isojen ja näyttävien korujen käyttäjä, ja jos käytän siroja koruja, laitan yleensä useamman päällekäin. Kihlasormukseni on siro, mutta niin yksityiskohtainen, ei jää huomaamatta. Tämä onkin sitten aiheuttanut pienen ongelma kun olen kiertänyt koruliikkeissä katsomassa sormuksia, sillä en halua että vihkisormus vie huomion kihlasormuksestani.

Kriteerit vihkisormukselle on edelleen se, että siitä löytyy blingiä ja että se ei jätä kihlasormusta varjoonsa.

Huhtikuussa löysin ensimmäisen sormuksen, josta tykkäsin ja joka sopi kihlasormukseen. Sen jälkeenkin on löytynyt montakin sormusta, josta olen tykännyt ja josta olen ottanut kuvia, mutta aina vain olen halunut nähdä sen huhtikuisen sormuksen. Nyt sitten kun vanhempani ovat Suomessa, äitini on halunut kierrellä kanssani katsomassa sormuksia, häähuuma kun on tietenkin tarttunut häneenkin. Menimme erääseen liikkeeseen katsomaan tarjontaa ja bongasin jo ovelta sen sormuksen, mitä olin kokeillut huhtikuussa. Myyjä katseli ihmeissään kun sanoin äidilleni aika kovaan ääneen (kovempaa kun normiääneni), että "Äiti! Se on täällä!!". Olin siis unohtanut missä liikkeessä olin sormuksen nähnyt.

Kun kokeilin sormusta uudelleen, sain sen tunteen, josta monet morsiamet ovat kertoneet löytäessään sen oikean hääpuvun tai vihkisormuksen. En kyllä oikein osaa kuvata sitä tunnetta, mutta sydän ainakin hakkasi tuhatta ja sataa, ja tuli vaan semmonen tunne että TÄMÄ se on! Tarpeeksi erikoinen, kun perinteistä sormusta en halunut, mutta tarpeeksi hillitty, että sormus ei varasta kaikkea huomiota sormessani. Sormus on keltakultaa, mutta siihen on kuulema sekoitettu hieman kuparia, jonka vuoksi se näyttää ruusukultaselta. Täydellistä!

Varasin sormuksen itselleni, jotta olisin saanut nukkua yön yli. Onhan tämä ensimmäinen häihin liittyvä asia mihin sitoudun - itse sulhasen jälkeen tietenkin! Illalla suoritettiin vanhempieni ja mummini kanssa syväanalysointi sormuksesta. Tulimme siihen lopputulokseen, että se on muuten täydellinen, mutta vähän liian ohut. Tämä päätös ei tule materialistisista syistä, vaan käytännöllisistä. Työssäni tulee kolhuja sinne sun tänne, ja varsinkin kädet tekevät ahkerasti hommia. Mietimme että työni, sekä normielämän takia saattaa sormuksen ohut runko kärsiä herkemmin ja sitä saisi olla jatkuvasti huoltamassa. Näin ollen päätin jättää varausta käyttämättä, ja aion teettää sormuksen saman mallisena, mutta paksummalla rungolla. Tämä myös "nostaisi" sitä kihlasormukseni tasolle, sillä nyt tämä sormus jäi ikään kuin matalammalle tasolle ollessaan niin litteä.

Tässä vielä muutama muu sormus johon ihastuin! Ensimmäiset 3 olivat myös erittäin vahvoja kandidaatteja :)

Innolla odotan teidän kommentteja sormuksista ja postauksesta!

Much love, Tina

-------------------------------------------------------------------------------------

I had some difficulty deciding whether to write about my engagement ring or wedding music in this post, but then I went to have a look at some wedding rings and almost bought one, therefore the theme of this post is one of my favourite subjects....BLING!

Let's start with my engagement ring.

I have never really liked gold jewellery and I think silver jewellery looks better on tanned skin. A few years ago when rose gold came into fashion, I fell in love straight away! My obsession with all things pink may have had something to do with it, but I really did and still do think that it's a great colour which suits "winter skin" as well as a tan. I planned many outfits around my rose gold jewellery.

A few years later, long before the proposal plans had begun, Ilpo and I were chatting about getting married and weddings when he asked me what kind of engagement ring I would like. I said I have no other criteria, except that it has to be rose gold and it has to have BLING! And that's exactly what I got, except better!

A few hours after the main event of the proposal, when all the secrets and plans were revealed to me, I started asking about my ring. I have rose gold, I have 6 diamonds worth of bling and in the middle of them, Ilpo's fantastic idea of an addition for his future, pink-obsessed wife....A PINK SAPPHIRE! The best detail in MY engagement ring that never crossed my mind!



I am a fan of big statement jewellery, and if I do wear delicate and dainty jewellery I usually like to layer them. My engagement ring is dainty, but does not go unnoticed due to it's detail. This has caused a bit of a problem when it's come to finding a wedding ring, as I don't want anything to steal attention from it, but rather compliment it. Another criteria is that it has bling!

In April, I found the first ring that I liked and that I thought complimented my engagement ring. Even after that I have found rings that I liked and have taken pictures of, but I always went back to looking at the picture of this particular ring.

Now that my parents are here in Finland, my mum has wanted to go round looking at rings with me, as obviously she is caught up in wedding fever too. We went into a jewellers and I spotted that ring from the door. The salesgirl stared with her eyes wide open as I said in voice louder than usual " Mum! It's here!". I had forgotten in which shop I had seen the ring.

When I tried the ring on again, I got the feeling that many brides talk about when they find the perfect wedding ring or perfect dress. I can't really describe it, but my heart was racing and I just got a feeling that THIS is it. Unique enough as I did not want a traditional ring, but not too big to steal all the attention. The ring is yellow gold, but apparently a little bit of copper has been mixed into it, which is why it resembles rose gold. Perfect!

I reserved it for myself so that I can sleep on the idea. After, all this was the first wedding- related thing I was committing to....besides the groom of course! In the evening, my parents, grandma and I analysed the ring thoroughly. We came to the decision that it is otherwise perfect, however a little to thin. This decision didn't come due to materialistic issues, but rather practical ones. In my job I get knocks and bumps here and there, and especially my hands work hard. We figured that because of my job, and life in general, the ring may suffer more due to its thinness and I would have to constantly take it to be repaired. And so, this is why I decided to leave my booking unused, and have a ring made from scratch with that design but slightly thicker. This would also "lift" the wedding ring higher, as the current one remained lower than my engagement ring as it is so flat,

Here are a few other rings I really liked. The first 3 were very strong candidates.

I am looking forward to hearing your opinions on the ring(s) and the post in general!

Much love,

Tina