Tämä on taas semmonen teema, josta mielellään kirjoittaisin ummet ja lammet, mutta kun tiedän, että tätä blogia lukee aika moni meidän vieraista, en halua paljastaa kaikkia.
Tiedossa kuitenkin on, että meidän häissä tulee olemaan musiikkia, ja siellä tullaan tanssimaan. Vieraiden ikähaarukka kun on 4-99v., niin musiikkiakin löytyy laidasta laitaan. Kuitenkin jonkinlainen suunnitelma ja kuvio tähänkin ollaan laadittu, ettei tule heitettyä mitä tahansa biisejä sekaisin.
Ruokailun aikana meillä soi taustamusiikkia Spotifysta, jota varten olen laatinut soittolistan. Sinne olemme Ilpon kanssa keränneet kaikenlaisia biisejä joiden teemana on avioituminen, kihlautuminen, sen oikean löytäminen, yhteinen tulevaisuus ja rakkaus ylipäätään. Listalla on sekä vanhoja että uusia tuotantoja, suomeksi ja englanniksi. Olemme ottaneet huomioon meidän ihan nuorempiakin vieraita lisäämällä muutaman laulun mm. Disney- elokuvista.
Kuva ei liity häihin, mutta tässä ollaan Great Gatsby -bileissä Helsingissä 2016
Ruokailun jälkeen meille tulee bändi (Ruby), joka aloittaa häiden bileosuuden. Bändin kanssa ei olla vielä keskusteltu heidän soittolistastaan, mutta tykätään jo tosi paljon heidän esimerkeistä, jotka löytyvät bändin kotisivuilta.
Kuva bändin kotisivuilta!
Olemme miettineet, että neljä 45 minuutin settiä olisi meille hyvä. Ensimmäiseen settiin toivoisimme perinteistä tanssilavamusiikkia, valsseja, iskelmää, humppaa ja jenkkaa, kahteen seuraavaan sekalaista viihdemusiikkia ja sitten viimeiseen settiin todella kunnon bilemusiikkia.
Tässä muutama esimerkki meidän ruokailun taustamusiikkilistalta:
Mitä musiikkia teidän häissä on ollut, tai minkälaista musiikkia toivotte häihinne?
Much love,
Tina
----------------------------------------------------------------------------------------------
Next up, music!
This is a subject that I could write about for days, but since I know that a few of our wedding guests read this blog, I don't want to reveal everything.
It is a known fact that in our wedding there will be music and there will be dancing. The ages of our guests range from four to 99 years, so we have quite a variety of music genres. There is, however, a plan for what music is played, so that we wouldn't throw in anything and everything.
During dinner, music will be played from Spotify, for which I have created a playlist. Ilpo and I have been adding songs that are about getting married, getting engaged, finding The One, a future together and love in general. There are old and new songs, song in Finnish and in English. We have also added a few songs from Disney movies for our youngest guests.
The photo has nothing to do with weddings, but we were all glammed up for a Great Gatsby party in Helsinki, 2016
After dinner, a band called Ruby will play and that's when the party gets started. We still have to discuss with them about what music we want, but we like their sample playlists found on their website.
A picture of Ruby from the band's website.
We think that four 45 minute sets are good for us, the first set being more traditional dance music like waltzes and such and the last set will be modern party music.
Tästä
se alkaa, meidän häiden suunnittelu sekä ihka ensimmäinen blogini, tasan yksi vuosi ennen tulevaa hääpäiväämme! 2017
on edennyt semmoisella ihanalla hurrikaanilla, että pakko on kirjoittaa
mustaa valkoiselle, jotta pysyy ajatukset kasassa.
Pidän
esittelyt lyhyinä: Minä olen Maltan suomalainen Tina. Heinäkuussa tuli
seitsemän vuotta siitä, kun muutin Maltalta Suomeen ja aika on mennyt
nopeasti. Vanhempani asuvat vielä Maltalla ja näemme livenä harvoin, mutta pidämme päivittäin erittäin tiiviisti yhteyttä. Usein
minulta kysyttyihin kysymyksiin kuuluu se, että onko toinen
vanhemmistani suomalainen kun puhun niin hyvin suomea? Vastaus on kyllä,
äitini on suomalainen ja isäni maltalainen, joten suomi on ollut toinen
äidinkieleni. En tosin ole koskaan opiskellut suomen kieltä, joten
tulette näkemään paljon kirjoitusvirheitä blogissani - sekä tahattomia
että tahallisia.
Sulhaseni Ilpo taas on supisuomalainen ja siis tuleva aviomieheni. Hän on myös tämän ihanan hurrikaanin aiheuttaja.
Tämä
kuva on otettu hetkenä, jolloin Ilpo kosi minua tammikuussa 2017. Tästä
se kaikki alkoi, tai jo hieman sitä ennen, kuten tulin huomaamaan..
Ihmettelette varmaankin miksi minulla on morsiuspuku jo tässä vaiheessa päälläni? Noh.. minäpä kerron..
Se
taisi olla marraskuuta 2016 kun sulhaseni ystävä, Love me do
-häämessujen tuottaja Johanna soitti minulle ja kysyi pääsisinkö millään
messulauantain häämuotinäytöksiin malliksi
tammikuun Love Me Do häämessuille? Minä entisenä tanssijana ja
esiintymislavaa ikävöivänä huusin että: "TOTTA KAI VOIN"! Oli kuulemma
"yksi malli joutunut peruuttamaan" osallistumisensa messujen
näytöksessä. Little did I know.. Harjoittelin jo samana iltana kävelyä
olohuoneessamme ja seuraavana päivänä ulkona toppahousuissa ja
huopikkaissa. Olen näes päiväkodissa töissä. Alkuinnostus kerkesi juuri
ja juuri tasaantumaan, kun Johanna soitti joulukuussa uudestaan ja
kysyi, että voinko mitenkään kävellä myös sunnuntain näytöksissä? "OH MY
GOOOODDDDD TOTTA KAI VOIN"! Tämä sama malli oli kuulemma joutunut
peruuttamaan sunnuntainkin osallistumisensa. Again, little did I know..
Tästä kaikesta tietenkin uutisoitiin tiivisti vanhemmilleni Maltalle.
Johanna pyysi minua laittamaan mittani ja pari kuvaa Love Me Do:n
superille runway managerille, Heidille. Tein työtä pyydettyä. Muutama
viikko myöhemmin tuli sitten aikataulu ja muita ohjeita. Luulin olevani
mallina messuilla ja olinkin, mutta sitten tapahtui jotain ihan muuta!
Perjantaina 20.1 oli pukujen sovitukset ja se oli jo äärimmäisen jännää ja ihanaa. Suorastaan rakastuin ensimmäiseen pukuun jota sovitin: Mori Lee:n
tylliunelma joka olikin sitten The Kosintapuku. Muutkin sovittamani
puvut olivat niin kauniita, että jokaisen kohdalla joutui sanomaan "Oi
mä haluisin tän mun häihin sitten joskus", mutta The Kosintapuvun
kohdalla menin sanattomaksi. "Can I say yes to this dress"?? Monta kuvaa
meni myös äidilleni Maltalle tästä ihanuudesta ja äiti ihastui siihen
samalla tavalla kuin minäkin. No, sovituspäivä siinä sitten venähti
iltaan asti kun välillä menin auttamaan messujen muissa hommissa -
tuttua hommaa sekin, sillä nämä olivat jo kolmannet Love Me Do messuni,
joissa olen ollut auttamassa tavalla tai toisella, mutta ensimmäiset kun
minua pyydettiin malliksi.
Lauantai 21.1 ja aikanen aloitus.
Paikalla piti olla aamulla klo 7, jotta päästiin miltei heti
meikattavaksi ja kammattavaksi. Sinä päivänä oli kaksi kansainvälistä
muotinäytöstä ja yksi kotimaisten suunnittelijoiden näytös. Ensimmäisen
näytöksen kierros jännitti kovasti, mutta kolmannesta osasin jo nauttia.
Kotimaisessa näytöksessä sain ylleni semmoisen black beautyn SuviMorsiamelta,
että oksat pois. Vaikka omasta vaatekaapista ei löydy montakaan mustaa
vaatekappaletta, tämä oli semmoinen puku mitä en olisi halunut antaa
takasin. Näytöksen teemana muuten oli Rakasta sellaisena kuin olen!
Kun
pääsin illalla kotiin, kerroin Ilpolle hieman hänenkin näkemästään
näytöksestä ja tietenkin kaikkea backstagen tunnelmista. Vähän siinä
ihmettelin kun Ilpo meni suoraan sänkyyn näpräämään puhelintaan, emmekä
tavalliseen tapaan löhöilleet sohvalla yhdessä ollenkaan. No, olihan
hänelläkin ollut pitkä päivä messujen järkkärinä, joten pistin tämän
outouden väsymyksen piikkiin. Ja kyllähän minuakin väsytti, vaikka
adrenaliinit jylläsivätkin vielä täysillä ja tyytyväisenä sitten siinä
vielä kokosin yhtä lamppua ruokapöydän ääressä ja kirjoitin vielä päivän
raportin vanhemmilleni monen kuvan kera.
Sunnuntai 22.1 ja minulle tietämätön pääpäivä. Aikainen
aamu oli tämäkin, mutta homma oli jo sen verran tuttua, että pystyin
nauttimaan kaikesta. Tämä oli minullekin omanlaisensa pääpäivä, kun olin
sanonut niin monelle läheiselle, että tulisivat katsomaan näytöksiä.
Ilpo ihmetteli ääneen, että miksi kaikki tulee sunnuntaina? (vaikka
sitten tiesikin, että se oli junailtu niin). Jaa-a, you tell me,
tuumasin. Äitikin oli laittanut Maltalta päivän ensimmäisen näytöksen
aikana tsemppiviestin messujen viimeiselle päivälle. Kaikki meni kuten
pitikin. Ensimmäisen näytöksen jälkeen otettiin kuvia runwaylla muiden
mallien kanssa ja sitten olikin jo aika valmistautua toiseen näytökseen,
joka oli päivän ja koko viikonlopun sekä messujen viimeinen.
Tunsin oloni prinsessaksi. Puku oli täydellinen, asusteet täydellisiä ja backstagen fiilikset olivat taivaissa, kaikki
mallit tanssivat taustamusiikin tahtiin ja otettiin viimeiset kuvat
ihanissa puvuissamme. Esiintymisjono liikkui nopeasti ja pian olikin
minun vuoroni astua järjestykseen. Yksi backstagen assistentti tuli
kuitenkin ilmoittamaan, että menenkin tällä kertaa viimeisenä.
Ihmettelin asiaa hieman, mutta en kysynyt syytä, vaan kiltisti menin
jonon loppupäähän. Pääsin vihdoinkin kävelemään ja nautin viimeisistä
askeleista täysin.
Käännettyäni
takaisin runwayn päässä huomasin, että Love Me Do:n juontaja Krisu oli
asettamassa tuolia catwalkin alkupäähän. Tätäkin ihmettelin, että eikö
hän huomaa, että minä kävelen vielä, että onkohan hän tullut hieman
liian aikaisin laittamaan sitä tuolia siihen? Noh, show must go on ja
suunnittelin, että kävelen vaan reippaasti hänen ohitseen.. Paitsi että
hän pysäytti minut ja pyysi istumaan tuolille. Istuinhan minä, mutta
kovasti mietin et mitäköhän nyt tapahtuu?
Ensisijainen
ajatus oli että puvun valmistaja tulee esittelemään työtään, ja minulle
oli vaan unohdettu kertoa siitä. Asia kuitenkin selvisi suhteellisen
nopeesti siinä vaiheessa, kun kaiuttimista kuului tuttu ääni: "Tina
rakas, iltatähteni, tää on sulle". Saman tien oikean puolen takarivin
katsojat nousivat seisomaan ja täyttivät salin Romanssi-laululla,
mahtavilla äänillään.
Myöhemmin minulle selvisi, että he olivat siis Helsingin Filharmoninen kuoro.
He kävelivät alas katsomosta runwayta pitkin ja asettautuivat
kunniakujaan käytävän molemmin puolin, jonka jälkeen Ilpo käveli
kaikessa komeudessaan kuoron läpi minun eteeni. Kun laulu päättyi,
silloinen poikaystäväni polvistui, pyysi minua vaimokseen ja niin
hänestä tuli minun tuleva aviomieheni!
Yllätykset
eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Halattiin, pussattin, sormus
laitettiin vasempaan nimettömään, minä jatkoin itkemistä ja kädet
jatkoivat tärisemistä.
Tämän
jälkeen Ilpo käänsi minut ympäri ja pyysi katsomaan runwayn alkupäässä
sijaitsevaa screeniä. Siinä näytettiin yhtä kehystettyä kuvaa meistä,
samaa kuvaa, joka koristaa meidän tv-tasoa kotonamme ja taustalla soi
laulu, jonka olen jo aikoja sitten toivonut meidän häävalssiksemme
sitten joskus. Seuraavaksi alkaa pyörimään videotervehdyksiä ja
-onnitteluita ystäviltä, sukulaisilta ja läheisiltä sekä oman, että
Ilpon puolelta. Viimeiset onnittelut videolla antoivat vanhempani,
taustana St. Julians,
kotikyläni Maltalla. Videossa äitini sanoo: Ja lisää yllätyksiä
peliin", jollon Ilpo pyöräyttää minut ympäri ja näen vanhempani
kävelevän minua kohti. Voi sitä kyyneleiden tulvaa! Heidän piti olla
kotona Maltalla, mutta sieltä he tulivat! Ensimmäistä kertaa näin
isänikin poskella kyyneleen!
Tämän kaiken jälkeen minua pyydettiin vaihtamaan näytösmekkoni pois. Goodbye ihana mekko!
Meitä
ja meidän kosintaa todistaneita läheisiämme odotti kuohuviinitarjoilu
Kaapelitehtaan alakerrassa, jossa sain myös kuulla ensimmäiset
salaisuudet kaikesta siitä, mitä on jouduttu pitämään itseltäni salassa.
Onnitteluiden jälkeen siirryttiin sitten Radisson Blu Seaside
hotelliin, jossa saimme viettää aikaa läheistemme kanssa ja käydä
tapahtunutta läpi. Puhelimeni piippasi jatkuvasti, kun pyysin kaikkia
lähettämään minulle heidän ottamia kuviaan ja videoitaan. Myöhemmin
saimme viettää aikaa myös Love Me Do:n
crew:n kanssa, kun he saapuivat hotellille messujen purkuhommista.
Kävimme heidän kanssaan läpi päivän järjestelyitä ja suunnitelmia ja
haasteita. Johanna kertoi, että kosinnan ideointi alkoi syyskuussa 2016!
Entä
sitten se kosinnan sormus?! Rakastan vaaleanpunaista, joten
sormuksessani on ruusukultaa, timantteja ja yksi pinkki safiiri. Jos
minut pitäisi muotoilla sormukseksi, olisin juuri tämän näköinen. He
knows me well! Malmin Korupajan
ammattilaiset olivat auttaneet sulhastani sormuksen loihtimisessa ja
tuossa se nyt kimaltelee, kun kirjoitan tätä kosintaromaania.
Näihin
hetkiin on sittemmin palattu moneen kertaan ja vieläkin tulee kyyneleet
silmiin.. jos haluat nähdä miten kaikki meni livenä, be our guest!
Noin, siinä se oli, voi herran
jestas, uskomaton, unohtumaton ja kaikki (salaiset) unelmani ylittävä
kosinta ja tästä on nyt hyvä aloittaa itse hääsuunnittelut. Onneksi
hyvä ystävämme, ne sulhaseni kieroilevat partners in crime ja minun
Fairy Godmotherit, eli Nonna ja Johanna, ovat suunnitelleet muutamat
häät ennenkin ja ovat luvanneet auttaa meidänkin häissämme, joten meidän
ei tarvitse haahuilla ihan ummikoina hääsuunnittelun suuressa ja
laajassa maailmassa.
Haluamme
vielä kerran kiittää kaikkia jotka olivat tavalla tai toisella mukana
tämän ihanan päivän suunnittelussa ja toteutuksessa, siis kokemuksesta
mallina catwalkilla ja tietenkin itse kosinnassa:
