Bling, bling, I got THE ring!

Aluksi oli hieman vaikeaa päättää, että kirjoitanko seuraavaksi kihlasormuksestani vaiko häämusiikista, mutta sitten kävin katselemassa vihkisormuksia ja meinasin ostaa yhden, joten tämän postauksen teema on yksi lempiaiheistani.. BLINGBLING!

Aloitetaan kihlasormuksestani.

En ole koskaan tykännyt keltakultasista koruista ja minun mielestäni hopeakorut sopi vaan ruskettuneelle iholle. Muutama vuosi sitten, kun ruusukulta tuli muotiin, hurahdin siihen täysin!  Hulluuteni pinkkiin saattoi olla osasyynä tähän, mutta muutenkin se oli ja on ihana sävy joka sopii sekä talvi-iholle että ruskettuneelle iholle.

Muutamaa vuotta myöhemmin, kauan ennen kun kosintasuunnitelmat alkoivat, juteltiin ilpon kanssa naimisiin menosta ja häistä, ja sanoin että mitään muuta kriteeriä ei kihlasormuksen suhteen ole, kun että olisi ruusukultaa ja siinä olisi BLINGIÄ! Ja juuri sellaisen minä sitten sain, mutta vieläkin paremman. Muutama tunti kosinnan H-hetken jälkeen, kun kaikki salaisuudet ja suunnitelmat oli paljastettu minulle, aloin kyselemään sormuksestani. Ruusukultaa on, blingiä on kuuden timantin verran ja keskellä, Ilpon itse keksimä lisäys tulevalle pinkkihullulle vaimolleen....VAALEANPUNAINEN SAFIIRI! Täydellisin yksityiskohta kihlasormukseeni, joka ei ollut tullut ollenkaan mieleeni!

Olen itse isojen ja näyttävien korujen käyttäjä, ja jos käytän siroja koruja, laitan yleensä useamman päällekäin. Kihlasormukseni on siro, mutta niin yksityiskohtainen, ei jää huomaamatta. Tämä onkin sitten aiheuttanut pienen ongelma kun olen kiertänyt koruliikkeissä katsomassa sormuksia, sillä en halua että vihkisormus vie huomion kihlasormuksestani.

Kriteerit vihkisormukselle on edelleen se, että siitä löytyy blingiä ja että se ei jätä kihlasormusta varjoonsa.

Huhtikuussa löysin ensimmäisen sormuksen, josta tykkäsin ja joka sopi kihlasormukseen. Sen jälkeenkin on löytynyt montakin sormusta, josta olen tykännyt ja josta olen ottanut kuvia, mutta aina vain olen halunut nähdä sen huhtikuisen sormuksen. Nyt sitten kun vanhempani ovat Suomessa, äitini on halunut kierrellä kanssani katsomassa sormuksia, häähuuma kun on tietenkin tarttunut häneenkin. Menimme erääseen liikkeeseen katsomaan tarjontaa ja bongasin jo ovelta sen sormuksen, mitä olin kokeillut huhtikuussa. Myyjä katseli ihmeissään kun sanoin äidilleni aika kovaan ääneen (kovempaa kun normiääneni), että "Äiti! Se on täällä!!". Olin siis unohtanut missä liikkeessä olin sormuksen nähnyt.

Kun kokeilin sormusta uudelleen, sain sen tunteen, josta monet morsiamet ovat kertoneet löytäessään sen oikean hääpuvun tai vihkisormuksen. En kyllä oikein osaa kuvata sitä tunnetta, mutta sydän ainakin hakkasi tuhatta ja sataa, ja tuli vaan semmonen tunne että TÄMÄ se on! Tarpeeksi erikoinen, kun perinteistä sormusta en halunut, mutta tarpeeksi hillitty, että sormus ei varasta kaikkea huomiota sormessani. Sormus on keltakultaa, mutta siihen on kuulema sekoitettu hieman kuparia, jonka vuoksi se näyttää ruusukultaselta. Täydellistä!

Varasin sormuksen itselleni, jotta olisin saanut nukkua yön yli. Onhan tämä ensimmäinen häihin liittyvä asia mihin sitoudun - itse sulhasen jälkeen tietenkin! Illalla suoritettiin vanhempieni ja mummini kanssa syväanalysointi sormuksesta. Tulimme siihen lopputulokseen, että se on muuten täydellinen, mutta vähän liian ohut. Tämä päätös ei tule materialistisista syistä, vaan käytännöllisistä. Työssäni tulee kolhuja sinne sun tänne, ja varsinkin kädet tekevät ahkerasti hommia. Mietimme että työni, sekä normielämän takia saattaa sormuksen ohut runko kärsiä herkemmin ja sitä saisi olla jatkuvasti huoltamassa. Näin ollen päätin jättää varausta käyttämättä, ja aion teettää sormuksen saman mallisena, mutta paksummalla rungolla. Tämä myös "nostaisi" sitä kihlasormukseni tasolle, sillä nyt tämä sormus jäi ikään kuin matalammalle tasolle ollessaan niin litteä.

Tässä vielä muutama muu sormus johon ihastuin! Ensimmäiset 3 olivat myös erittäin vahvoja kandidaatteja :)

Innolla odotan teidän kommentteja sormuksista ja postauksesta!

Much love, Tina

-------------------------------------------------------------------------------------

I had some difficulty deciding whether to write about my engagement ring or wedding music in this post, but then I went to have a look at some wedding rings and almost bought one, therefore the theme of this post is one of my favourite subjects....BLING!

Let's start with my engagement ring.

I have never really liked gold jewellery and I think silver jewellery looks better on tanned skin. A few years ago when rose gold came into fashion, I fell in love straight away! My obsession with all things pink may have had something to do with it, but I really did and still do think that it's a great colour which suits "winter skin" as well as a tan. I planned many outfits around my rose gold jewellery.

A few years later, long before the proposal plans had begun, Ilpo and I were chatting about getting married and weddings when he asked me what kind of engagement ring I would like. I said I have no other criteria, except that it has to be rose gold and it has to have BLING! And that's exactly what I got, except better!

A few hours after the main event of the proposal, when all the secrets and plans were revealed to me, I started asking about my ring. I have rose gold, I have 6 diamonds worth of bling and in the middle of them, Ilpo's fantastic idea of an addition for his future, pink-obsessed wife....A PINK SAPPHIRE! The best detail in MY engagement ring that never crossed my mind!



I am a fan of big statement jewellery, and if I do wear delicate and dainty jewellery I usually like to layer them. My engagement ring is dainty, but does not go unnoticed due to it's detail. This has caused a bit of a problem when it's come to finding a wedding ring, as I don't want anything to steal attention from it, but rather compliment it. Another criteria is that it has bling!

In April, I found the first ring that I liked and that I thought complimented my engagement ring. Even after that I have found rings that I liked and have taken pictures of, but I always went back to looking at the picture of this particular ring.

Now that my parents are here in Finland, my mum has wanted to go round looking at rings with me, as obviously she is caught up in wedding fever too. We went into a jewellers and I spotted that ring from the door. The salesgirl stared with her eyes wide open as I said in voice louder than usual " Mum! It's here!". I had forgotten in which shop I had seen the ring.

When I tried the ring on again, I got the feeling that many brides talk about when they find the perfect wedding ring or perfect dress. I can't really describe it, but my heart was racing and I just got a feeling that THIS is it. Unique enough as I did not want a traditional ring, but not too big to steal all the attention. The ring is yellow gold, but apparently a little bit of copper has been mixed into it, which is why it resembles rose gold. Perfect!

I reserved it for myself so that I can sleep on the idea. After, all this was the first wedding- related thing I was committing to....besides the groom of course! In the evening, my parents, grandma and I analysed the ring thoroughly. We came to the decision that it is otherwise perfect, however a little to thin. This decision didn't come due to materialistic issues, but rather practical ones. In my job I get knocks and bumps here and there, and especially my hands work hard. We figured that because of my job, and life in general, the ring may suffer more due to its thinness and I would have to constantly take it to be repaired. And so, this is why I decided to leave my booking unused, and have a ring made from scratch with that design but slightly thicker. This would also "lift" the wedding ring higher, as the current one remained lower than my engagement ring as it is so flat,

Here are a few other rings I really liked. The first 3 were very strong candidates.

I am looking forward to hearing your opinions on the ring(s) and the post in general!

Much love,

Tina

Where it all begins..

Tästä se alkaa, meidän häiden suunnittelu sekä ihka ensimmäinen blogini, tasan yksi vuosi ennen tulevaa hääpäiväämme! 2017 on edennyt semmoisella ihanalla hurrikaanilla, että pakko on kirjoittaa mustaa valkoiselle, jotta pysyy ajatukset kasassa. 

Pidän esittelyt lyhyinä: Minä olen Maltan suomalainen Tina. Heinäkuussa tuli seitsemän vuotta siitä, kun muutin Maltalta Suomeen ja aika on mennyt nopeasti. Vanhempani asuvat vielä Maltalla ja näemme livenä harvoin, mutta pidämme päivittäin erittäin tiiviisti yhteyttä. Usein minulta kysyttyihin kysymyksiin kuuluu se, että onko toinen vanhemmistani suomalainen kun puhun niin hyvin suomea? Vastaus on kyllä, äitini on suomalainen ja isäni maltalainen, joten suomi on ollut toinen äidinkieleni. En tosin ole koskaan opiskellut suomen kieltä, joten tulette näkemään paljon kirjoitusvirheitä blogissani - sekä tahattomia että tahallisia.

Sulhaseni Ilpo taas on supisuomalainen ja siis tuleva aviomieheni. Hän on myös tämän ihanan hurrikaanin aiheuttaja. 

Tämä kuva on otettu hetkenä, jolloin Ilpo kosi minua tammikuussa 2017. Tästä se kaikki alkoi, tai jo hieman sitä ennen, kuten tulin huomaamaan..

Ihmettelette varmaankin miksi minulla on morsiuspuku jo tässä vaiheessa päälläni? Noh.. minäpä kerron..

Se taisi olla marraskuuta 2016 kun sulhaseni ystävä, Love me do -häämessujen tuottaja Johanna soitti minulle ja kysyi pääsisinkö millään messulauantain häämuotinäytöksiin malliksi tammikuun Love Me Do häämessuille? Minä entisenä tanssijana ja esiintymislavaa ikävöivänä huusin että: "TOTTA KAI VOIN"! Oli kuulemma "yksi malli joutunut peruuttamaan" osallistumisensa messujen näytöksessä. Little did I know.. Harjoittelin jo samana iltana kävelyä olohuoneessamme ja seuraavana päivänä ulkona toppahousuissa ja huopikkaissa. Olen näes päiväkodissa töissä. Alkuinnostus kerkesi juuri ja juuri tasaantumaan, kun Johanna soitti joulukuussa uudestaan ja kysyi, että voinko mitenkään kävellä myös sunnuntain näytöksissä? "OH MY GOOOODDDDD TOTTA KAI VOIN"! Tämä sama malli oli kuulemma joutunut peruuttamaan sunnuntainkin osallistumisensa. Again, little did I know.. Tästä kaikesta tietenkin uutisoitiin tiivisti vanhemmilleni Maltalle. Johanna pyysi minua laittamaan mittani ja pari kuvaa Love Me Do:n superille runway managerille, Heidille. Tein työtä pyydettyä. Muutama viikko myöhemmin tuli sitten aikataulu ja muita ohjeita. Luulin olevani mallina messuilla ja olinkin, mutta sitten tapahtui jotain ihan muuta!

Perjantaina 20.1 oli pukujen sovitukset ja se oli jo äärimmäisen jännää ja ihanaa. Suorastaan rakastuin ensimmäiseen pukuun jota sovitin: Mori Lee:n tylliunelma joka olikin sitten The Kosintapuku. Muutkin sovittamani puvut olivat niin kauniita, että jokaisen kohdalla joutui sanomaan "Oi mä haluisin tän mun häihin sitten joskus", mutta The Kosintapuvun kohdalla menin sanattomaksi. "Can I say yes to this dress"?? Monta kuvaa meni myös äidilleni Maltalle tästä ihanuudesta ja äiti ihastui siihen samalla tavalla kuin minäkin. No, sovituspäivä siinä sitten venähti iltaan asti kun välillä menin auttamaan messujen muissa hommissa - tuttua hommaa sekin, sillä nämä olivat jo kolmannet Love Me Do messuni, joissa olen ollut auttamassa tavalla tai toisella, mutta ensimmäiset kun minua pyydettiin malliksi.

Lauantai 21.1 ja aikanen aloitus. Paikalla piti olla aamulla klo 7, jotta päästiin miltei heti meikattavaksi ja kammattavaksi. Sinä päivänä oli kaksi kansainvälistä muotinäytöstä ja yksi kotimaisten suunnittelijoiden näytös. Ensimmäisen näytöksen kierros jännitti kovasti, mutta kolmannesta osasin jo nauttia. Kotimaisessa näytöksessä sain ylleni semmoisen black beautyn SuviMorsiamelta, että oksat pois. Vaikka omasta vaatekaapista ei löydy montakaan mustaa vaatekappaletta, tämä oli semmoinen puku mitä en olisi halunut antaa takasin. Näytöksen teemana muuten oli Rakasta sellaisena kuin olen!

Kun pääsin illalla kotiin, kerroin Ilpolle hieman hänenkin näkemästään näytöksestä ja tietenkin kaikkea backstagen tunnelmista. Vähän siinä ihmettelin kun Ilpo meni suoraan sänkyyn näpräämään puhelintaan, emmekä tavalliseen tapaan löhöilleet sohvalla yhdessä ollenkaan. No, olihan hänelläkin ollut pitkä päivä messujen järkkärinä, joten pistin tämän outouden väsymyksen piikkiin. Ja kyllähän minuakin väsytti, vaikka adrenaliinit jylläsivätkin vielä täysillä ja tyytyväisenä sitten siinä vielä kokosin yhtä lamppua ruokapöydän ääressä ja kirjoitin vielä päivän raportin vanhemmilleni monen kuvan kera. 

Sunnuntai 22.1 ja minulle tietämätön pääpäivä. Aikainen aamu oli tämäkin, mutta homma oli jo sen verran tuttua, että pystyin nauttimaan kaikesta. Tämä oli minullekin omanlaisensa pääpäivä, kun olin sanonut niin monelle läheiselle, että tulisivat katsomaan näytöksiä. Ilpo ihmetteli ääneen, että miksi kaikki tulee sunnuntaina? (vaikka sitten tiesikin, että se oli junailtu niin). Jaa-a, you tell me, tuumasin. Äitikin oli laittanut Maltalta päivän ensimmäisen näytöksen aikana tsemppiviestin messujen viimeiselle päivälle. Kaikki meni kuten pitikin. Ensimmäisen näytöksen jälkeen otettiin kuvia runwaylla muiden mallien kanssa ja sitten olikin jo aika valmistautua toiseen näytökseen, joka oli päivän ja koko viikonlopun sekä messujen viimeinen.

Tunsin oloni prinsessaksi. Puku oli täydellinen, asusteet täydellisiä ja backstagen fiilikset olivat taivaissa, kaikki mallit tanssivat taustamusiikin tahtiin ja otettiin viimeiset kuvat ihanissa puvuissamme. Esiintymisjono liikkui nopeasti ja pian olikin minun vuoroni astua järjestykseen. Yksi backstagen assistentti tuli kuitenkin ilmoittamaan, että menenkin tällä kertaa viimeisenä. Ihmettelin asiaa hieman, mutta en kysynyt syytä, vaan kiltisti menin jonon loppupäähän. Pääsin vihdoinkin kävelemään ja nautin viimeisistä askeleista täysin.
 

Käännettyäni takaisin runwayn päässä huomasin, että Love Me Do:n juontaja Krisu oli asettamassa tuolia catwalkin alkupäähän. Tätäkin ihmettelin, että eikö hän huomaa, että minä kävelen vielä, että onkohan hän tullut hieman liian aikaisin laittamaan sitä tuolia siihen? Noh, show must go on ja suunnittelin, että kävelen vaan reippaasti hänen ohitseen..  Paitsi että hän pysäytti minut ja pyysi istumaan tuolille. Istuinhan minä, mutta kovasti mietin et mitäköhän nyt tapahtuu?  

Ensisijainen ajatus oli että puvun valmistaja tulee esittelemään työtään, ja minulle oli vaan unohdettu kertoa siitä. Asia kuitenkin selvisi suhteellisen nopeesti siinä vaiheessa, kun kaiuttimista kuului tuttu ääni: "Tina rakas, iltatähteni, tää on sulle".  Saman tien oikean puolen takarivin katsojat nousivat seisomaan ja täyttivät salin Romanssi-laululla, mahtavilla äänillään. 

Myöhemmin minulle selvisi, että he olivat siis Helsingin Filharmoninen kuoro. He kävelivät alas katsomosta runwayta pitkin ja asettautuivat kunniakujaan käytävän molemmin puolin, jonka jälkeen Ilpo käveli kaikessa komeudessaan kuoron läpi minun eteeni. Kun laulu päättyi, silloinen poikaystäväni polvistui, pyysi minua vaimokseen ja niin hänestä tuli minun tuleva aviomieheni!

Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet siihen. Halattiin, pussattin, sormus laitettiin vasempaan nimettömään, minä jatkoin itkemistä ja kädet jatkoivat tärisemistä.

Tämän jälkeen Ilpo käänsi minut ympäri ja pyysi katsomaan runwayn alkupäässä sijaitsevaa screeniä. Siinä näytettiin yhtä kehystettyä kuvaa meistä, samaa kuvaa, joka koristaa meidän tv-tasoa kotonamme ja taustalla soi laulu, jonka olen jo aikoja sitten toivonut meidän häävalssiksemme sitten joskus. Seuraavaksi alkaa pyörimään videotervehdyksiä ja -onnitteluita ystäviltä, sukulaisilta ja läheisiltä sekä oman, että Ilpon puolelta. Viimeiset onnittelut videolla antoivat vanhempani, taustana St. Julians, kotikyläni Maltalla. Videossa äitini sanoo: Ja lisää yllätyksiä peliin", jollon Ilpo pyöräyttää minut ympäri ja näen vanhempani kävelevän minua kohti. Voi sitä kyyneleiden tulvaa! Heidän piti olla kotona Maltalla, mutta sieltä he tulivat! Ensimmäistä kertaa näin isänikin poskella kyyneleen! 

Tämän kaiken jälkeen minua pyydettiin vaihtamaan näytösmekkoni pois. Goodbye ihana mekko!

Meitä ja meidän kosintaa todistaneita läheisiämme odotti kuohuviinitarjoilu Kaapelitehtaan alakerrassa, jossa sain myös kuulla ensimmäiset salaisuudet kaikesta siitä, mitä on jouduttu pitämään itseltäni salassa.

Onnitteluiden jälkeen siirryttiin sitten Radisson Blu Seaside hotelliin, jossa saimme viettää aikaa läheistemme kanssa ja käydä tapahtunutta läpi. Puhelimeni piippasi jatkuvasti, kun pyysin kaikkia lähettämään minulle heidän ottamia kuviaan ja videoitaan. Myöhemmin saimme viettää aikaa myös Love Me Do:n crew:n kanssa, kun he saapuivat hotellille messujen purkuhommista. Kävimme heidän kanssaan läpi päivän järjestelyitä ja suunnitelmia ja haasteita. Johanna kertoi, että kosinnan ideointi alkoi syyskuussa 2016!

Entä sitten se kosinnan sormus?! Rakastan vaaleanpunaista, joten sormuksessani on ruusukultaa, timantteja ja yksi pinkki safiiri. Jos minut pitäisi muotoilla sormukseksi, olisin juuri tämän näköinen. He knows me well! Malmin Korupajan ammattilaiset olivat auttaneet sulhastani sormuksen loihtimisessa ja tuossa se nyt kimaltelee, kun kirjoitan tätä kosintaromaania. 

 Näihin hetkiin on sittemmin palattu moneen kertaan ja vieläkin tulee kyyneleet silmiin.. jos haluat nähdä miten kaikki meni livenä, be our guest!

 

Noin, siinä se oli, voi herran jestas, uskomaton, unohtumaton ja kaikki (salaiset) unelmani ylittävä kosinta ja tästä on nyt hyvä aloittaa itse hääsuunnittelut. Onneksi hyvä ystävämme, ne sulhaseni kieroilevat partners in crime ja minun Fairy Godmotherit, eli Nonna ja Johanna, ovat suunnitelleet muutamat häät ennenkin ja ovat luvanneet auttaa meidänkin häissämme, joten meidän ei tarvitse haahuilla ihan ummikoina hääsuunnittelun suuressa ja laajassa maailmassa. 

Haluamme vielä kerran kiittää kaikkia jotka olivat tavalla tai toisella mukana tämän ihanan päivän suunnittelussa ja toteutuksessa, siis kokemuksesta mallina catwalkilla ja tietenkin itse kosinnassa:

Love Me Do- häämessuja, amoriini.com Juhlaopasta, Helsingin filharmoninen kuoro, Malmin Korupaja, valokuvaaja Amanda Lehtola, videokuvaaja Helena Eslon, jonka videokosinnasta löytyy mm. Love Me Do:n Facebook sivuilta, Stained Creativen Caroline Suinner, Mori Lee by Madeline Gardner, Alexander Tillander, Ninka, MSCHIC, Etelä-Suomen Kosmetologikouluhoitola, Maria Haanpää ja Mia Uski Highlight Kauhavalta ja Floramore, Love Me Do:n Johannaa, Nonnaa ja Heidiä ja kaikkia Love Me Do:n apulaisia, avustajia ja malleja. Kyseistä viikonloppua emme tule koskaan unohtamaan! 💕

Much love,

Tina